29.10.2014
Lähteenä
Jouni Luukkalan kirja ”Suorituskyvyn vahvistaminen, menetelmänä itsesuggestio”
Itsesuggestioita
voidaan käyttää joko valmennukseen tai hoitotyön tukena. Tässä blogissa ja
kirjassa on keskitytty itsesuggestioiden valmennukselliseen käyttöön
erityisesti myyntityössä. Erityinen painopiste on itsensä valmentamisessa ja
siinä, miten oikeanlaisen sisäisen puheen avulla voidaan ottaa käyttöön
piileviä voimavaroja myyntityötä tehtäessä. Lukija saa kuitenkin samalla
vinkkejä ja ajatuksia sisäisen puheen muuttamisesta muillakin elämänalueilla ja
erilaisissa elämänvaiheissa. Itsesuggestioita voidaan käyttää myyntityön
lisäksi esimerkiksi ammatinvalinnassa, pääsykokeissa, opiskelussa,
kouluttamisessa, työnhaussa, työssä, perhe-elämän tukena, harrastuksissa,
eläkkeelle siirryttäessä ja laadukasta vanhuutta haettaessa.
Itsesuggestioiden
avulla meillä on mahdollisuus löytää toimiva asenne elämäämme. Voimme suhtautua
elämäämme tosissamme, mutta ei vakavissamme. Erityisesti myyntityössämme voimme
pitää kilpailua tärkeimpänä. Lopputulos ei ole kaikista tavoitteidenasettamisistammekaan
huolimatta aivan niin tärkeää kuin ehkä ajattelemme, sillä mikään voitto ei ole
välttämättä aina lopullinen ja tappio saattaakin kääntyä voitoksi joissakin
tapauksissa. Itse asiassa juuri siihen perustuu myös huippumyyjän usko onnistumiseen
myyntiprosessia läpi viedessään. Töitä kannattaa tehdä kovastikin, mutta silti
elämän arvoituksellisuuden vuoksi menestys tai työn tulokset eivät ole
itsestään selvyyksiä. Voimme iloita siitä, että elämä ei ole liian
suoraviivainen ja se tarjoaa meille aina jotain uutta ja odottamatonta.
Monilla
meistä on tälläkin hetkellä itseämme vahingoittava sisäinen puhetapa ja yleensä
pääsemme parempaan suuntaan tietoisesti itsesuggestioita kehittämällä ja
aktiivisesti niitä käyttämällä. Itsesuggestioita voi kuitenkin käyttää myös
väärin. Luukkala kertoo esimerkin Neuvostoliittolaisista astronauteista, jotka
olivat kuunnelleet ennen kuulentoaan kolme kertaa päivässä kasetilta
itsesuggestioita. Näiden kasettien pääsanoma oli: ”Minulle riittää avaruuslennolla
vain yksi tunti lepoa vuorokaudessa. Muun ajan teen ahkerasti töitä.”. Nämä
itsesuggestiot olivat toteutuneet käytännössä ja astronautit olivat palatessaan
olleet todella loppuun palaneita. He epäonnistuivat palattuaan myös useilla
elämänalueillaan ja muuttuivat niin masentuneiksi kuin itseään tuhoaviksikin.
Erään
humanistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on arvokas suorituskyvystään
riippumatta. Jos tavoitteen asettelu tulee valmennettavan ulkopuolelta ja
ihminen joutuu uhraamaan suurimman osan muista elämänalueistaan (terveys,
ihmissuhteet, elämänilo ja itsemääräämisoikeus) menestyäkseen hetkellisesti
jollain kapealla elämänalueellaan, on vaarana ihmiskuvan kaventuminen ja
vääristyminen. Näin ollen meidän kannattaa kehittää kokonaisvaltaisesti
ihmiskuvaamme, jossa niin tunteet kuin ihmissuhteetkin ovat vahvasti mukana.
Ihminen
ei voi suggeroida itseään tahdottomaksi sellaiseen tilaan, jossa suggestiot
vievät häntä. Kaikilla ihmisillä on oma moraali, jonka pohjalta he toimivat
niin suggestiivisessa tilassa kuin ei-suggestiivisessakin tilassa. Moraalinen
tarkkailijaminämme on siis aina valveilla.
Itsesuggestioon
sinänsä ei sisälly moraalia ja sen käyttäjillä on vaihteleva vastuuntunto.
Siitä syystä itsesuggestiota ammatikseen käyttävillä on hyvä olla riittävästi
vastuuntuntoa ja ymmärrystä ihmisen olemuksesta. Turvallisinta on keskittyä
aina myönteisiin vaikutuskehotuksiin tavoite- ja keinosisältöisissä
itsesuggestioissa sekä ongelmien ratkaisuun myönteisestä näkökulmasta.
Menestystä
päivääsi!
Valmentajasi
¤TrainEtta
harriet.realetta@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti